Olen jo muutaman viikon elänyt ikäänkuin sumussa. Tuntuu kuin millään ei olisi väliä ja silti tuntuu että joka asia kaatuu niskaa. Aivan kuin eläisi pitkittynyttä laskuhumalaa ei niin laadukkaan kossuttelun jälkeen.             Kokoajan nukuttaisi, vaikka ei nukuttaisikaan, niinkuin laskussa aina. Ei jaksaisi millään tehdä mitään. Nukkuen on vain niin paljon helpompaa elää, ei tarvii hetkeen huolehtia mistään.

Ehkä miulla onkin vaan menossa oman elämäni lasku(humala) ?

Mietin vain että mitenköhän paljon muistan tästä ajasta myöhemmin. Eihän laskustakaan muista ikinä ku muutaman häivähdyksen sieltä täältä? Onneksi muistoksi tästä ajasta on ainakin nämä sekavat blogi kirjoitukset ja arvet käsivarsissa.

Voi sitten taas aamulla miettiä että mitä sitä tuli laskuhumalassa angstitua ja hölmöiltyä itsetuhoisena.

Ja mikä tämä aika edes on?? Miten pikään voikaan tämä laskuhumala kestää?? Missä on ne viikot kun asioilla onkin taas väliä, kun osaankin taas tehdä omat paperityöni ja ruokaostokseni?? Millon on aamu ja mie saan taas miettiä että paska reissu mutta tulipahan tehtyä?

Millon mie pääsen pois?