Olen jo menneen viikon kuunnellut ystäväni murheita tuoreesta parisuhteesta. Yrittänyt auttaa raukkaa kaveripoikaa ymmärtämään naisten suuria aivoituksia. Nyt kun sitten kaikki onkin taas nuorenparin kohdalla taas hyvin yllätti kaveripoikani minut viestillä jota en osannut odottaa ollenkaan: Mitä sulle kuuluu?
En vain millään osannut vastata, teki mieleni kertoa kaikesta siitä pahasta mikä on sisälläni lähi kuukausina kytenyt. En vain osannut pukea mitään sanoiksi.
Päädyin vastaamaan niin ympäripyöreästi kuin osasin, selitäen jotain kesänodotuksesta, opiskelu stressistä ja suuresta määrästä kuluvaa tupakkaa.
Ja niin ystäväni uskoi minulla menevänkin, ajatellen naivisti minun kertovan kuitenkin jos jokin on hätänä.
en kertonut
enkä aijokkaan
Pääsen tästä itse yli, niinkuin olen jo päättänyt. Olen päässyt muutenkin jo omin voimin niin korkealle ettei avulle enää ole tarvetta. Ei minun tarvitse enää kenenkään taakkaa lisätä. Tämä taakka on minun, ja minun täytyy myös oppia se itse kantamaan.
"Mitä sulle kuuluu?"
-Ei mulle ihmeempää, opettelen taas elämään
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.