Viime kirjoituksestani onkin jo aikaa, se aika on mennyt toipumiseen. Eli siis siihen opetteluun että elämää rytmittäisi jokin muukin kuin vain röökitauot.

Arvet käsivarsista eivät ole vieläkään hävinneet mihinkään, eivät myöskään arvet mielestä. Mutta parempi jakso alkaa tehdä tuloaan, kevät auringon mukana. Asioilla on taas väliä, elämästä saa taas nauttia.

Parasta näissä kevät päivissä on istua lämpimällä asfaltilla poltellen pall mallia ja kuunnellen ystävien puheen kaukaista sorinaa arkipäiväisistä asioista.

Odotan kesää, mutta samalla myös pelkään sitä. Koko kesä minun tulee asua kotona, kaukana kaupungista ja kaikesta. Syksyt ja talvet vietän asuntolassa, joensuussa, kesäisin se koti täytyy jättää. Täytyy palata kipeään menneisyyteen, huoneisiin ja muistoihin joista on koko nuoruutensa riuhonut irti.

Mutta noh, onhan kesässä sentään paljon muutakin! <3 Mökki viikonloput kavereiden kanssa, ranta, sauna, nuotion tuoksu, päättymättymät illat <3

Sitä odotelessa, toipilas kuittaa :)